Lisäarvoa mittaridatasta

Mittaridata on tietoa, ja tieto on valtaa. Jos energialaitoksilla ei ole yksityiskohtaisia tietoja jakeluverkon tilasta ja energian kulusta järjestelmässä, on mahdotonta tietää, miten toimintaa voi kehittää. Nyrkkisääntö on tämä: sitä mitä ei voi mitata, ei voi optimoida. Mitä enemmän ja useammin dataa saadaan, sitä parempi perusta laitoksella on tietoisten parannusten tekemiseen.

Kattavasta mittaridatasta saatuja tietoja voidaan hyödyntää monin tavoin energialaitosten jokapäiväisessä työssä. Alla on muutamia esimerkkejä tärkeimmistä sovelluskohteista – nyt ja tulevaisuudessa.

• Tuoton varmistus
• Asiakaspalvelun parantaminen
• Viallisten tai virheellisesti säädettyjen muuntamojen tunnistaminen
• Jakeluverkon lämpötilan valvonta
• Vuotovalvonta
• Lämpöhäviön ja vuotoveden kartoittaminen
• Loppukäyttäjän osallistaminen
• Rakennusten mallinnus
• Kysyntähuippujen tasaaminen

Ajantasainen mittaridata on tarkka ja luotettava laskutuksen perusta, jonka avulla energialaitokset pystyvät varmistamaan tuottonsa. On esimerkiksi mahdollista valvoa tarkasti loppukäyttäjien kulutusta ja sitä, kehittyykö se odotetulla tavalla. Peukalointi ja muut poikkeamat pystytään havaitsemaan jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi datan avulla voidaan valvoa mittareita jatkuvasti, ja mahdolliset häiriötilat, kuten rikkinäiset lämpötila-anturit, saadaan havaittua ja korjattua nopeasti.

Älymittaus tarjoaa työkalut hedelmälliseen vuoropuheluun loppukäyttäjien kanssa. Asiakkaille voidaan tarjota yksityiskohtaista tietoa heidän kulutuskäyttäytymisestään ja siitä, kuinka he voivat optimoida omaa kulutustaan. Kattava asiakaspalvelu on yksi avaintekijöistä kaukolämmön houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä.

Yksityiskohtaisen datan avulla pystytään kartoittamaan jakeluverkon ongelmakohtia ja ottamaan yhteyttä loppuasiakkaisiin, joiden lämpöjärjestelmissä on optimoinnin varaa. Muuntamoista valtaosan, arviolta 75 prosentin, toimintaa voitaisiin tehostaa. Ongelmakohdat pystytään yksilöimään älymittareista tunneittain saatavien arvojen avulla.

Gadd, H. (2014). To analyse measurements is to know!

Energiatehokkuutta voidaan parantaa laskemalla jakeluverkon lämpötiloja ja ottamalla käyttöön esimerkiksi aurinkovoimalla toimivia pumppuja ja lämpöpumppuja sopivissa verkon kohdissa. Älymittarien tuottamasta datasta saadaan ajantasaisia tietoja jakeluverkon lämpötiloista. Näiden tietojen perusteella voidaan määrittää, mikä on alhaisin menolämpötila, jolla saadaan yhä toimitettua loppukäyttäjille laadukasta palvelua. Tieto on erityisen tärkeää matalalla lämpötilalla toimiville kaukolämpöverkoille, joissa lämpötilaa säädetään usein vain muutamia asteita vuodenajan mukaan. Lisäksi mittaridatan avulla pystytään havaitsemaan, jos joidenkin loppukäyttäjien paluulämpötila on liian korkea, ja neuvomaan heitä asianmukaisesti.

Joillain energiamittareilla voidaan mitata sekä meno- että paluuvirtausta, jolloin energialaitokset pystyvät kartoittamaan ne rakennukset tai muuntamot, joiden alueella vettä vuotaa hukkaan. Vuotoveden määrän valvonta ja vähentäminen pienentää veden lisäämisestä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi sen avulla voidaan havaita kohdat, joissa vettä tihkuu maaperästä lämmönjakeluverkkoon ja huonontaa kaukolämpöveden laatua.

Kun energialaitos saa jatkuvasti dataa sekä loppukäyttäjien kulutusmittareista että sopiviin jakeluverkon kohtiin sijoitetuista alueellisista mittareista, sen on helppo vertailla eri alueille pumpatun lämmön määrää ja rakennuksissa tosiasiassa käytetyn lämpöenergian määrää. Lämpöhäviötä pystytään seuraamaan tarkasti ja sen mahdolliset vaihtelut havaitaan nopeasti. Tarvittaessa jakeluverkon eri kohtiin voidaan asentaa energiamittarien lisäksi myös esimerkiksi painemittareita, jotta verkon toiminnasta saadaan entistä kattavampi kuva.

Kun mittaridataa saadaan jatkuvasti, energiayhtiöt voivat tarjota loppukäyttäjille erilaisia lisäpalveluja, kuten mahdollisuuden oman energiankulutuksen seurantaan ja hallintaan eButler-sovelluksella. Datan perusteella voidaan myös antaa neuvoja kuluttajan oman lämpöjärjestelmän optimointiin. Reaaliaikainen mittaridata avaa lisäksi mahdollisuudet uudenlaisille laskutusmenetelmille, jotka tukevat energiatehokasta lämmöntoimitusta. Laskutus voi perustua kulutuksen sijaan esimerkiksi loppukäyttäjän joustavuuteen siten, että lämpö on edullisempaa kysyntähuippujen ulkopuolella.

Yksi avaintekijöistä lämmöntuotannon suunnittelussa on rakennusten energiakäyttäytymisen ennustaminen – se, varastoivatko rakennukset lämpöä itseensä vai kaipaavatko ne kenties kunnostusta. Rakennuksia mallintamalla voidaan kartoittaa niiden energiatehokkuutta ja tehdä todellisiin tietoihin perustuvia parannusehdotuksia. Jos esimerkiksi havaitaan, että rakennuksen energiatehokkuus huononee aina, kun lännestä puhaltaa kylmä tuuli, tai että auringosta tuleva lämpö saataisiin paremmin talteen ikkunat vaihtamalla, on aiempaa helpompaa tehdä tietoisia ratkaisuja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi.

Kilpailukyvyn ylläpitäminen ja tuotannon optimointi edellyttää usein kysyntähuippujen tasaamista. Älymittareilla voidaan rajoittaa lämmitysjärjestelmän käyttöä siten, että loppukäyttäjä joutuu vähentämään kulutustaan kysyntähuipun aikaan. Tällöin olemassa olevaan verkkoon voidaan kytkeä aiempaa enemmän rakennuksia. EU:ssa pyritään tulevaisuudessa juuri tähän ja kaukolämmön suosion lisäämiseen. Ratkaisu ei aina ole kaikkien maassa kulkevien putkien vaihtaminen kapasiteetin lisäämiseksi, sillä tämä saattaa nostaa kustannuksia ja vähentää kaukolämmön houkuttelevuutta.